Essee

Essee on itsenäinen kirjoitelma, jossa kirjoittaja pohdiskelee ja kehittelee ongelmaa tai teoriaa sekä vertailee omia näkemyksiään muiden näkemyksiin.

Essee ei ole mielipidekirjoitus tai yksittäisten tuntojen kuvaus vaan siinä argumentoidaan eli punnitaan ja perustellaan asiaa. Essee ei rajaudu tiedon referointiin, jossa vain toistellaan faktoja analysoimatta niitä tai tekemättä päätelmiä. Tieteelliseltä esseeltä vaaditaan kriittisyyttä, johdonmukaista argumentointia, käsitteiden analyysia ja lähdeviitteiden merkitsemistä.

Esseiden kirjoittaminen on vaikeaa, joten opiskelijoille tulee antaa selkeät ohjeet, siitä mitä esseeltä edellytetään, sekä kirjoittamisen ohjausta. Ohjeet voivat myös vaihdella ja tarkentua riippuen kurssin vaatimuksista ja opettajan erillisistä ohjeista.

Kirjoittaminen on hyvä oppimisen väline. Kirjoittaminen kehittää ajattelua, koska se tekee ajatukset näkyviksi ja mahdollistaa näin vuorovaikutuksen ajatusten kanssa sekä niiden edelleen kehittelyn.

Kun opiskelija kirjoittaa esseetä lähdemateriaalia apuna käyttäen, hän samalla yhdistelee omaa ajatteluaan eri kirjoittajien ajatuksiin ja muovaa tekstiä uuteen muotoon. Tässä prosessissa kirjoittaja tekee monenlaisia tiedon muunnoksia.

Esseen kaksi luonnetta: taidetta ja tutkimista

Kuvitus: Hanna KonolaEsseen traditiosta voidaan erottaa kaksi pääsuuntausta: taide-essee (pääosassa esteettinen funktio) ja tutkielmaessee (pääosassa asiapainotteinen funktio). Nämä kaksi eri esseemuotoa eroavat toisistaan tekstin toteutuksen ja tarkoituksen, eivät välttämättä aiheen mukaan. Taide-essee on kaunokirjallinen ja toteutukseltaan subjektiivinen tuotos, joka luonteeltaan lähenee esimerkiksi novellia tai on muuten rakenteeltaan tutkielmaa vapaampi. Tutkielmaa lähestyvä essee puolestaan käsittelee aihettaan objektiivisemmin ja ei-kattavuudestaan huolimatta muistuttaa kysymyksenasettelultaan ja rakenteeltaan tieteellistä tutkielmaa.

Tutkielmaessee liittyy akateemisen eli tieteellisen kirjoittamisen perinteeseen. Tutkielmaesseiksi voidaan nimittää myös opintotehtäviä, joiden tarkoituksena on osoittaa, että opiskelija hallitsee sisällöllisesti ja kielellisesti sen asiakokonaisuuden, josta pienoistutkielma laaditaan. Tutkielmaesseissä kannattaa noudattaa varsinaisen tutkimuksen kirjoittamisen muoto- ja rakennevaatimuksia, lähdeviitteet on hyvä merkitä tekstiin näkyville ja teksti on syytä jäsentää aloitukseksi, käsittelyksi ja lopetukseksi. Tutkielmaessee on loogisesti tutkimuksen mukaan jäsennelty kokonaisuus tutkimuksen tapaan, ja itse tekstissä keskeinen ongelma tai tehtävä on yleensä selvästi ilmaistu. Tutkielmaessee voi, toisin kuin muu lyhyehkö tutkimusteksti (esimerkiksi tieteellinen artikkeli) sisältää asiatietojen lomassa hyvinkin henkilökohtaista aineistoa, muistikuvia ja mielipiteitä pohdinnan tukena. Usein näiden luonteva paikka on esimerkiksi tekstin johdannossa.

Taide-esseen rakenne ja sommittelu on vapaa, kirjoittajan harkinnasta ja taidoista riippuva. Taide-esseen kirjoittajan ei myöskään tarvitse noudattaa yhtä suurta tarkkuutta lähteittensä mainitsemisessa, mikäli hän käyttää apunaan muita tekstejä, vaan hän voi käyttää enemmän omaa harkintaansa. Kun taide-esseen kirjoittaja siteeraa tekstissään lähteitä eli keskustelee muiden tekstien kanssa, hän käyttää mainintoja muista teoksista useimmiten vain virikkeenä omille pohdinnoilleen. Kirjoittaja lähtee liikkeelle esimerkiksi muistikuvasta, tunteesta tai sattumuksesta ja siirtyy sitten yleisempiin ilmiöihin. Tekstin kulku voi edetä yllättävienkin assosiaatioiden varassa: kirjoittaja voi tempautua asiasta toiseen näennäisen mielivaltaisesti, mutta silti esseen tulee olla tasapainoinen kokonaisuus ja asiasisällöltään täsmällinen.

Kaikenlaisten esseiden kirjoittajalta edellytetään luonnollisesti hyvää kieltä ja tyylitajua. Esseen henkilökohtaisuus ja persoonallisuus ei saa merkitä emotionaalista, yksityistä kieltä, joka ei aukea muille kuin kirjoittajalle itselleen. Vaikka kirjoittaja käyttäisikin tekstissään henkilökohtaista materiaalia ja muuta itselleen merkittävää aineistoa, hänen tulee pitää tekstinsä mahdolliset lukijat mielessään ja kirjoittaa selkeästi.

Kuvitus: Hanna Konola