Ryhmäkritiikki

Martti Raevaara on tutkinut lisensiaattityössään kuvataideopetukseen liittyvää pedagogista kritiikkiä. Hänen lisensiaattitutkimuksessaan opettajien ja opettajien vuorovaikutusta tutkittaessa opettajan rooli oli keskeinen kritiikkitilanteen etenemisessä ja puheessa. Peruskurssien useimmat kritiikit olivat lähes pelkästään opettajan esitystä. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat toivoivat saavansa tietoa, ohjeita ja neuvoja kuvallisen ilmaisun perusteista. Niiden oppiminen antaa varmuutta ja pohjan oman ilmaisun kehittämiseen, mikä näkyi kritiikkitilanteissa opiskelijoiden odotuksina tietää, miten he olivat onnistuneet tehtävässä ja mihin perusasioihin heidän tulisi vielä kiinnittää huomiota.

Opettajien mielestä, heidän roolinsa korostumiseen vaikutti useita tekijöitä.

Seuraavassa on luettelo opettajien käsityksiä siitä, miksi kritiikkitilanne peruskurssitasolla oli pääasiallisesti opettajan esitystä:

  1. Opiskelijoiden on vaikea puhua toistensa töistä sosiaalisten suhteiden takia. Oman työn ratkaisujen esittäminen ja perustelu on kuitenkin toivottavaa.
  2. Työskentelyn lähtökohtana on opettajan antamat rajatut tehtävät, joissa opiskelijan intentio ja henkilökohtainen taso jäävät taka-alalle. Tämän takia opiskelijoiden on vaikeampi puhua töistään. Peruskurssilla tehdään myös runsaasti malliin perustuvia töitä, joiden henkilökohtainen arviointi keskittyy ohjausvaiheeseen. Esim. ”Kun ohjauksessa on jo tullut puhuttua näistä asioista, niin kritiikissä ei jää enää niin paljon sanottavaa, korjattavaa”.
  3. Usein opiskelijoilla ei ole opintojen alkuvaiheessa vielä riittävästi kokemusta ja valmiuksia kuvista puhumiseen
  4. Opiskelijoiden puhe pidentää kritiikin kestoa. Peruskursseilla opetusryhmät ovat suuria ja opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen venyttäisi kritiikkitilanteet kohtuuttoman pitkiksi.
  5. Opetus perustuu opettajan selkeisiin ohjeisiin ja neuvoihin työn parantamiseksi. Kritiikki on opettajalle tehtävän ohjausvaiheen jatke, jossa hän toistaa ja täydentää aiemmin käsittelemiään asioita tai jakaa uutta tietoa.

Ylemmillä kursseilla kritiikki perustui enemmän keskusteluun, jonka puheenjohtajana toimi opettaja. Opettaja toimi vetäjänä ja keskeisenä vaikuttajana. Hän oli yleensä eniten äänessä ja suuntasi yhdessä tekijän kanssa keskustelua määrittelemällä työn tarkastelun näkökulman ja käytettävät käsitteet.

Opiskelijoiden aktiivisempaan osallistumiseen vaikutti osaltaan tehtävien luonteen muuttuminen. Tehtävät olivat avoimia tai hyvin väljästi rajattuja, jolloin työskentely perustui opiskelijan itselleen asettamiin päämääriin.

Kuvitus: Hanna Konola