Opetussuunnitelma

Yksi keskeisin opetusta ja oppimista ohjaava dokumentti on opetussuunnitelma. Opetussuunnitelmaa on kaikkien kasvatusalan käsitteiden tapaan vaikea määritellä yksiselitteisesti.

Tavallisesti se määritellään suunnitelmaksi siitä, mitä oppilaille pitää opettaa tai kokonaissuunnitelmaksi kaikista toimenpiteistä, joilla pyritään koulutukselle asetettuihin päämääriin.

Siinä ilmaistaan kyseisen opetuksen tai oppimisen tavoitteet ja oppiaines sekä opiskelija-arvioinnin periaatteet. Usein siinä otetaan kantaa myös opetusmenetelmiin, vaikka niiden valinta kuulukin periaatteessa opettajien toimintavapauden piiriin. Opetussuunnitelmassa heijastuu aina yhteiskunnan tila ja tahto, mistä johtuen opetussuunnitelmien painotukset eri aikoina ja eri koulutusasteilla vaihtelevat.

Opetussuunnitelmien kehittäminen

Kuvitus: Hanna KonolaOpetussuunnitelma toimii opintojen suunnittelun välineenä sekä opettajalle että opiskelijalle. Opetussuunnitelmia tulee kehittää sitä mukaa kun taiteenala kehittyy ja ympäristön vaatimukset muuttuvat. Opetussuunnitelman avulla pyritään muodostamaan opetuksesta ehjä kokonaisuus, poistamaan opintojen päällekkäisyyksiä sekä osoittamaan opintojen välisiä yhteyksiä. Opetussuunnitelmien kehittämisellä pyritään välttämään myös tutkintojen kuormittuminen.

Opetussuunnitelmien kehittämistyössä tärkeimpiä tekijöitä on tarkastaa tutkinnon ajanmukaisuus ja opetettavien asioiden olennaisuus. On määriteltävä ne tiedot ja taidot, joiden oppiminen on koulutuksessa tärkeintä. Tätä määrittelemistä kutsutaan koulutuksen ydinainesanalyysiksi. Ydinainesanalyysi onkin kehitetty erityisesti korkeakoulututkintojen kehittämisen työvälineeksi. Ydinainesanalyysissä kursseilla opetettava aines voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen eri luokkaan, jotka ovat ydinaines, täydentävä tietous ja erityistietämys.

Ydinaineksen hallitseminen on opiskelijan kannalta kurssin olennaisin asia ja siihen tulisikin käyttää suurin osa kurssin työajasta.

Täydentävä tietämys kattaa teorioiden, mallien ja periaatteiden yksityiskohtia ja laajennuksia, jotka toisinaan voivat olla tarpeellisia, mutta aika- ja oppimisresurssin takia tätä tietämystä ei painoteta eikä sitä opeteta ydinaineksen oppimisen kustannuksella.

Erityistietämys on tietoa, joka toimii ydinaineksen ja täydentävän tietämyksen yksityiskohtina. Sillä tuskin koskaan on käyttöarvoa perusasioiden omaksumisen kannalta ja tämä tietämys on oppijan itsensä harrastuneisuuden ja erikoistumisen varassa. Erityistietämykseen ei mainintaa enemmän käytetä aikaa eikä sen omaksumista ja oppimista vaadita tutkinnossa.

Ydinainesanalyysin tehtyään opettaja pystyy hahmottamaan kurssinsa työmäärän oikein suhteessa kurssiin varattuun aikaan. Analyysin avulla opettaja voi myös arvioida mahdollista uutta kurssin aihepiiriin kuuluvaa tietoa ja sen tärkeyttä. Kun uusi tieto koetaan tärkeäksi liittää kurssiin, opettaja voi tehdyn analyysin avulla arvioida mahdollista työmäärän kasvua (sekä oppijan että opettajan) ja reagoida siihen keventämällä täydentävän ja erityistietämyksen luokkien sisältöjä.


Kuvitus: Hanna Konola