Motivaatio oppimiseen ja opiskelijan motivointi

Motivaatiolla tarkoitetaan voimaa, joka ohjaa, suuntaa ja ylläpitää yksilön toimintaa.

Keskeisinä motivaatiotekijöinä voidaan pitää oppijan uskomuksia itsestään oppijana, eli:

  1. Millaisiin tavoitteisiin opiskelija pyrkii?
  2. Millaisia kiinnostuksenkohteita opiskelijalla on ja mitä hän tuntee tärkeäksi?
  3. Millaisia ovat opiskelijan tulkinnat oppimistilanteesta ja tehtävistä?
  4. Millaisia ovat oppijan uskomukset siitä, miten hän pystyy suoriutumaan tietystä tehtävästä?
  5. Miten hän pystyy hallitsemaan omaa toimintaansa ja oppimistilannetta sekä vaikuttamaan itse toimintansa lopputulokseen ?
  6. Miten hän selittää toimintansa onnistumisen ja epäonnistumisen?

Näitä uskomuksia ei yleensä nähdä pysyvinä persoonallisuuden piirteinä vaan tilannesidonnaisina tekijöinä, jotka voivat vaihdella tilanteesta toiseen.

Oppimisen kannalta on parempi, mitä tarpeellisemmaksi ihminen itse kokee opiskelun ja mitä myönteisemmin hän asennoituu siihen. 

Samoin kuin oppimisen tavoitteet, voivat oppimisen motiivit olla joko ulkoisia tai sisäisiä. Myös samoihin opintoihin osallistuvien opiskelijoiden motiivit voivat vaihdella; toiset opiskelevat edetäkseen urallaan, toiset kehittääkseen itseään ihmisenä; ja kaikkea tältä väliltä. Toiset opiskelevat saavuttaakseen jotakin konkreettista, toisille opiskelu voi olla itseisarvo.

Kuvitus: Hanna KonolaUlkoiset motiivit ovat:

Sisäiset motiivit liittyvät:

Opiskelu on myös sosiaalista toimintaa, jolloin ryhmään kuuluminen, toisten tapaaminen ym. vuorovaikutukseen ja viihtyvyyteen liittyvät tekijät voivat olla tärkeimpiä motiiveja osallistumiseen.

Opintojen sisällöstä ja tavoitteista riippumatta oppimisen kannalta tärkeätä on se, kuinka asennoituu oppimiseen. Oppiminen vaatii aina työtä, mutta sitä mielekkäämpää oppimistyö on, mitä enemmän opiskelija on kiinnostunut opiskelemastaan aiheesta. Mikäli opiskelija ei ole kiinnostunut oppimisen kohteena olevista sisällöistä, hän ei välttämättä jaksa ponnistella vaikeilta tuntuvien asioiden parissa ja tyytyy pinnalliseen opiskeluun, joka ei yleensä johda kovin pitkävaikutteisiin oppimistuloksiin. 

Kielteiset asenteet voivat olla todellisia esteitä oppimiselle, mutta niitä voidaan määrätietoisella työllä ja ulkopuolisen (esim. tutorin) avulla purkaa. Parasta asennekasvatusta on tietenkin onnistuneiden oppimiskokemusten toteutuminen; se valaa itseluottamusta ja antaa uskoa yhä uusien haasteiden voittamiselle. Sisällöllinen motivaatio ja positiivinen suhtautuminen oppimiseen ylipäänsä johtavat yleensä kestäviin oppimistuloksiin ja antavat voimia ponnistella oppimisprosessin vaikeuksien yli. Oppiminen koetaan haasteena, johon täytyy yrittää vastata, ja myönteiset oppimiskokemukset johtavat yhä uusien haasteiden pariin. Rohkeus tarttua uusiin ja outoihin asioihin kasvaa ja elinikäisen oppimisen valmiudet kehittyvät. 

Kuvitus: Hanna Konola